Matkan jälkeen

Kirjoitan tämän neljä kuukautta matkan jälkeen.

Päästyäni perille Cortinaan vietin pari viikkoa Dolomiittien vuoristossa yhdessä Sinin kanssa. Koko matkan idea syntyi siitä, että halusin kiivetä jonkun vuorenhuipun siten, että ponnistelu alkaa jo kotiovelta sen sijaan, että lentäisin perille. Huipuksi valitsin Tre Cime di Lavaredon Cima Granden pohjoisseinän ja matkustustavaksi polkupyörän. Sen verran helpotusta soin itselleni, että kiipeilyvälineeni lensi perille yhdessä rakkaani kanssa.

Tre Cime di Lavaredo

Kolmen viikon rääkki polkupyörän satulassa ei kuitenkaan ole kovin hyvä tapa valmistautua vaativaan kalliokiipeilyyn. Kun sääolosuhteet eivät myöskään ollut meidän puolella oli Cima Grandesta luovuttava. Kiipesimme kahden viikon aikana lukuisia helpompia reittejä joihin voi sääolosuhteisiin nähden olla erittäin tyytyväinen.

Tofana di Rozes lumen peitossa.

Sini Punta di Fridan huipulla.

Prima Torre del Sella

Cinque Torre, Cima Sud

Heinäkuun lopussa lensimme kotiin Milanosta. Fillarin laittaminen koneen ruumaan maskoi muutaman kympin (Finnairin lento) ja se tuli ehjänä perille.

Pyöräni Milanon lentokentällä.

Itavalta, Italia

14.7.2011. 21. paiva: M. Zucis - Cortina d'Ampezzo 121 km. Yht. 2386 km.

Päivän reitti Sports-Trackerissa, osa 1 (akku loppui n. 5 km ennen Forni di Sopraa).
Päivän reitti Sports-Trackerissa, osa 2 (alkupiste keskellä metsää, pitäisi olla Forni di Soprassa, akku loppui n.5 km ennen Cortinaa).

Herasin aamulla sadekuuroon. Onneksi satoi vain pari minuuttia eika tavarani ehtinyt kastua. Lahdin kuudelta liikkeelle pysahdyin Tolmezzossa aamupalalle. Kahvilanpitajan mielesta oli uskomatonta, etta joku on pyoraillyt Suomesta asti tanne. Han kertoikin kaikille minun jalkeen tulleilla asiakkaille jotain "...Finlandese...bici...Cortina!". Kun lahdin ja pyysin laskun niin kahvilanpitaja vastasi, etta eras Signora on jo maksanut aamupalani.
Tolmezzon jalkeen aloi ylamaki, korkeuseroa Passo d. Mauriaan on lahes 1000 metria. Ja valilla mennaan alaspainkin. Passo d. Maurian jalkeen on alamakea Cadoreen, jonka jalkeen alkaa ylamaki Cortinaan. Paiva oli fyysisesti raskain koko matkan ajalta. Ylamaissa jalat olivat maitohapoilla koko ajan. Onneksi tanaan ei ollut kovin kuuma.
Soin lounaan Forni di Soprassa, siellakin oltiin hyvin kiinnostuneita suomalaisesta pyorailijasta.
Aamulla en ollut varma jaksaisinki polkea tanaan Cortinaan asti. Vaikka polkeminen oli todella raskasta piti maisemat mielen virkeana ja paatin jakssaa loppuun asti. Kun paasin Cortinan kirkolle tuli parin minuun sadekuuro. Nyt leirintaalueesta joutuu maksamaan yhta paljon kuin hotellihuoneesta itaeuroopassa.


13.7.2011. 20. paiva: Langsee - M. Zucis 137 km. Yht. 2265 km.

Päivän reitti Sports-Trackerissa, osa 1.
Päivän reitti Sports-Trackerissa, osa 2.

Aikainen heratys kannatti; puoleen paivaan mennessa olin polkenut jo 75 km Arnoldsteiniin joka sijaitsee vain muutaman kilometrin paasta Italian rajaa. Villachin ja Arnoldsteinin valilla kulki jokea seuraten erittain hieno pyoratie. Kun jatkoin Arnoldsteinista oli taas todella kuuma ja kova vastatuuli. Kavin usean otteeseen joessa pulahtamassa.
Paasin alppien ohi kunnolla edes nakematta kunnon vuoria mutta heti kun paasin rajan yli Italiaan alkoi nakya Dolomiittien huippuja. Loppumatka oli alamakea mutta kovan tuulen takia sai taas tehda kunnolla toita, etta paasi eteenpain.
Pysahdyin yhdelle levikkeelle keittamaan pastaa. Levikkeella oli pieni vesilahde ja oli hauska seurata kun viereisten kylien asukkaat seka ohiajavat pysahtyivat tayttamaan juomapullojaan tasta lahteesta. Joillakin oli mukana koreittain tyhjia pulloja taytettavaksi ja jopa Carabinieri pysahtyi tayttamaan pullonsa.
Noin 15 km ennen Tolmezzoa loytyi todella upea yopaikka joen varrelta.


12.7.2011. 19. paiva: Grosslobming - Langsee 97 km. Yht. 2128 km.

Päivän reitti Sports-Trackerissa.

Aamulla menin postiin ja lahetin ylimaaraiset kartat ja kirjat postipakettina kotiin. En aio raahata mitaan ylimaaraista naita viimeisia makia ylos.
Olin vahan huolestunut reittivalintastani: Judenburgista Scheiflingiin naytti kartan mukaan menevan vain moottoritie. Oletin kuitenkin, etta eivat Itavaltalaiset liikennesuunnittelijat ovat pyorailijoita unohtaneet. Eivatka olleetkaan; Scheiflingiin meni todella upea asfaltoitu pyoratie.
Scheiflingin jalkeen ylamaki jyrkkeni ja kipusin vajaan kilometrin korkeuteen kovassa vastatuulessa ja helteessa. Vaikka loppumatka oli paaasiassa alamakea hyydyin taysin ennen kuin olin polkenut edes 100 km. Vastatuuli on niin kova ettei alamaessakaan tahtonut paasta eteenpain ellei polkenut taysilla.
Huomenna aion lahtea todella aikasin liikkeelle ja polkea hyvan matkan ennen kun tulee liian kuuma. Cortinaan ehtimiseen lauantai iltapaivaan mennessa pitaisi viela olla ihan hyvat mahdollisuudet.


11.7.2011. 18. paiva: Semmeing - Grosslobming 117 km. Yht. 2031 km.

Päivän reitti Sports-Trackerissa, osa 1 (GPS päällä vain ajoittain).
Päivän reitti Sports-Trackerissa, osa 2 (GPS päällä vain ajoittain). 

Herasin aamuviidelta ja ajoin viimeiset metrit nousun huipulle jonka jalkeen seurasi monen kilometrin pituinen alamaki. Kun paasin alas laaksoon oli leipomot sopivasti auennut ja sain uunituoreita sampyloita seka pullia aamupalaksi.
Poljin paivan mittaan aika maltillista tahtia tieta joka seurasi Mur-jokea lounaaseen. Alpeilla laaksot ovat aika tiheaan asuttuja, kyla kylan jalkeen eika kayttamatta olevaa tilaa juuri ole. Tama tekee sopivien yopymispaikkojen loytamisen valilla hankalaksi. Vahan ennen Judenburgia nakyi leirintaalue joten paatin jaada sinne. Leirintaalueilla on se hyva puoli, etta niissa on juoksevaa vetta ja tasaista numrikkoa teltalle ym. mukavuuksia mutta niista puuttuu luonnossa olemisen tunnelma. Toivottavasti olen huomenna illalla taas jossain korkeammalla mista loytyy parempia yopymispaikkoja.


10.7.2011. 17. paiva: Wien - Semmering 90 km. Yht. 1914 km.

 Päivän reitti Sports-Trackerissa (GPS päällä vain ajoittain).

Vietin puoli paivaa turistina Wienissa jonka jalkeen lahdin taas liikkeelle. Wienissa oli niin kuuma, etta pelkastaan auringossa seisomisesta tuli hiki.
Tarkoituksena oli ajaa vain vain vahan matkaa kaupungin ulkopuolelle mutta ajoin lopulta 90 km ja tein lopuksi taman matkan tahanastisesti rankimman nousun. Oli jo pimea kun loysin sopivan nukkumapaikan serpentiinitien levahdyspaikalla. Ylapuolella on tahtitaivas ja horisontissa nakyy ukkosen salamat; olen alpeilla!

Puola, Tsekki, Slovakia, Itävalta

9.7.2011. 16. paiva: Napajedla - Wien 175 km. Yht. 1824 km.


Paivan reitti Sports-Trackerissa.


Tuuli oli yon aikana kaantynyt myotatuuleksi ja aamulla etenin hyvaa vauhtia kohti Wienia. Reitti naytti kulkevan melko suoraan kohti Wienia turhia mutkittelematta kunnes tien sivussa oli liikennemerkki: "Pyoraily kielletty". Ajoin peltojen lapi menevaa trakotoripolkua seuraavaan kylaan ja toivoin, etta pyorailykielto paatiella loppuisi taalla. Ja loppuihan se. Onneksi, koska rinnakkaista tieta ei ollut ja ylimaaraisia kiemurtelukilometreja olisi tullut todella paljon.
Lounasajan lähestyessa huomasin olevani vain muutaman kilometrin paasta Slovakian rajasta. Paatin ajaa rajan toiselle puolelle Skalica-nimiseen pikkukaupunkiin. Hyva, etta tein nain koska Skalica oli yksi upeimmista pikkukaupungeista missa ollen matkalla kaynyt!
Tsekin (ja Slovakian) maaseutua on ollut todella kaunista katsella Puolan jalkeen. Tiet ovat myos paremmat ja liikennesaantoja noudatetaan.
Kun tulin Itavallan rajan yli muuttui tuuli vastatuuleksi. Autobahnin vieressa kulki liikenneelta tyhja bundesveg ja ajoin sita Wieniin yli 30C asteen helteessa. Pohjois-Itavalta naytti hyvin tylsalta Tsekin jalkeen.

Skalica

8.7.2011. 15. paiva: Lucina - Napajedla 128 km. Yht. 1649 km.


Paivan reitti Sports-Trackerissa, osa 1 (GPS päällä vain ajoittain).
Paivan reitti Sports-Trackerissa, osa 2 (GPS päällä vain ajoittain, Vegovicen ja Hostasovicen välinen pätkä puuttuu).


Aamulla laitoin jalkaan ensimmaista kertaa viikkoon kuivat kengat. Aamupaivalla oli kova vastatuuli joten totesin, etta tanaan on turha yrittaa kerata paljon kilometreja. Parempi on polkea rauhassa ja pitaa usein jaatelo- ja pullataukoja. Tsekin maaseutu tarjosikin tahat hyvat puitteet, jokainen kyla oli sen nakoinen, etta teki mieli pysahtya. Kun olin syomassa lounasta tuli pikainen ukkos-sade, muuten aurinko paistoi koko paivan. Lounaan tilaaminen oli taas arpapelia, en tajunnut ruokalistasta sanaakaan joten osoitin siita vain jotain. Sain ihan hyvan leikkeen joka oli taytetty valkosipulilla ja kinkulla.
Paivan alussa tie kulki vuorten ymparoiman laakson pohjassa. Pelkasin, etta joutuisin viela ylittamaan nuo vuoret mutta maasto tasoittui mita pidemmalle lanteen ajoin. Jatkuvien taukojen pitaminen seka syominen oli loppupeleissa hyva ratkaisu kilometrejen kerryttamisen kannaltakin. Energiatasoni pysyi korkeammalla koko paivan ja etenin lopula 128 km.
Otin Otrokovicen etelapuolelta hotellihuoneen (15€). En tieda onko hotellisa muita vieraita mutta hotellin ravintola nayttaa olevan taynna paikallisia, se tarkoittanee hyvaa ruokka (ja tsekkilaista olutta)!

Jokia ja puroja oli riittamin.

7.7.2011. 14. paiva: Krakow - Lucina 141 km. Yht. 1521 km.


Paivan reitti Sports-Trackerissa, osa 1.
Paivan reitti Sports-Trackerissa, osa 2.


Paatin, etta ajan sittenkin Tsekin, enka Slovakian lapi. Nain minun ei tarvitsisi ylittaa Karpaatit ja reitti olisi muutenkin lyhyempi. Aamulla oli sininen taivas, aurinko paistoi itseasiassa koko paivan yhta ukkoskuuroa lukuunottamatta. Lounais-Puola oli hyin erinakoinen kuin Koilis-Puola; kylat ja pikkukaupungit olivat viihtyisan nakoisia ja ihmiset nayttivat paljon onnellisemmilta. Ylitin rajan Ciestyn ja Cesky Tesin kohdalla. Kahta kaupunkia erottaa joki joka toimii myos valtioiden rajana. Nykyaan ihmiset voivat kulkea vapaasti sillan yli kaupungista toiseen.
Maasto oli tanaan todella raskasta polkea. Tasaista tienpatkaa ei ollut, oli joku yla- tai alamakea. Voi olla, etta joudun Wienissa hankkimaan isomman takarattaan, sen verran raskailta tuntui jo taman paivan ylamaet.

Tsekin ja Puolan raja, Tsekin puolelta katsottuna.

6.7.2011. 13. Päiva: Krakow 0 km. Yht. 1380 km.


Krakovassa en sitten jaksanut tehda muuta kuin syoda, nukkua, syoda, nukkua, syoda seka nukkua.

Liettua, Puola

5.7.2011. 12. Paiva: Sw. Katarzyna - Krakow. 138 km. Yht. 1380 km.

Paivan reitti Sports-Trackerissa (GPS:n akku loppui kesken matkan Pinczowin kohdalla).

Aamulla satoi taas. Kuurosateet jatkoivat lapi koko paivan. Ajoin pikkuteita pitkin aika suoraa reittia Krakovaan. Tiet olivat itseasiassa ihan hyvia ja liikennetta oli hyvin vahan. Reitti oli todella makista, yhden maen palla oli hiihtohissikin. Halusin vain mahdollisimman nopeasti Krakovaan, joten en pahemmin jaksanut nauttia ajamisesta ja maisemista. Nyt kaksi yota Krakovassa ja sitten luultavasti Slovakiaan.

Krakovassakin sataa.

Herkuttelua!

4.7.2011. 11. Paiva: Warka - Sw. Katarzyna. 134 km. Yht. 1246 km.

Paivan reitti Sports-Trackerissa (saastin GPS:n akkua ja pidin sita vain hetkittan paalla Radomin jalkeen).

Aamulla satoi taas. Lahdin kiemurtelevia pikkuteita pitkin Radomiin. Kello oli jo 15 kun lahdin lounaan jalkeen Radomista jatkamaan Kielceen, matkaa sinne olisi viela lahemmas 100 km. Starachowicen jalkeen maasto muuttui makiseksi ja kylat alkoivat muistuttamaan keskieurooppalaisia kylia, enaa ei nakybyt sortumassa olevia taloja. Ajoin Swieto Kryzyskin kansallispuiston lapi ja Swieta Katarzynan kohdalla alkoi nakya useita majapaikkoja. Paatin jaada sinne, Kielceen olisi viela ollut 30 km ja alkoi jo hamartya.Maksoin 100 zlotia (vajaa 30e) hotellihuoneesta. Vahan yli minun matkabudjetin mutta hotellihuoneesta se ei ole kuitenkaan paljon.Viella on varaa yopya hotelleissa, Itavallassa hinnat ovat sitten jo aivan toisella tasolla.
Tanaan tuli poljettua vajaa kahdeksan tuntia. Enaa ei satanut jatkuvasti, sade on muuttunut kuurosateiksi.

Paivan ainut valokuva.

3.7.2011. 10. Paiva: Stachowka - Warka. 105 km. Yht. 1112 km.

Paivan reitti Sports-Trackerissa.

Aamulla ei oikein tehnyt mieli pukea paalle markia pyorailyshortseja ja -kenkia ja lahtea lampimasta motellihuoneesta ulos sateeseen. Parinkymmenen kilometrin jalkeen Richard kaantyi kohti Warsovaa ja mina jatkoin Minsk Maz.iin missa soin jattimaisen pizzan ja join litran kokista lounaaksi. Sielta jatkoin lounaaseen ja ylitin Veiksel-joen Gora Kaiwariain kohdalla. Kiersin kaupunkia ja ruuhkaista paavaylaa kaupunkia kiertavalla hiekkatiella. Tie oli aivan surkea mutapolku. Lisaksi sain kaksi koiraa peraani. Olin kuullut, etta parasta mita tallaisessa tilanteessa voi tehda on nousta pyoralta ja pitaa pyora itsensa ja koirin valissa. Hyppasin pyoralta aika kovassa vauhdissa ja taisin siina samalla melkein osua jalalla toista koiraa paahan mista ne taisivat pelastya eivatka enaa seuranneet minua.
Tanaan leirintaalue onneksi loytyi sielta mista pitikin. Pelastyin ensin hintaa, 40 zlotia telttapaikasta mutta osoittautuikin, etta sain pienen mokin.

Mutapolkua.

2.7.2011. 9. Paiva: Stczuczyn - Strachowka. 147 km. Yht. 1007 km.


Ensimmäiset 30 km päivän reitistä Sports-Trackerissa.

Tasta paivasta ei voi oikein sanoa muuta kuin, etta satoi koko paivan, tuuli oli meita vastaan ja tiet kauheita. Yli 8 tuntia polkemista. Sielta mista kartan mukaan piti loytya leirintaalue ja hotelli ei ollut mitaan. Juuri kun luovuttiin hotellin loytamisesta ja alettiin henkisesti valmistautumaan markaan yohon ulkona, niin loytyi British Petrolin motelli.

Lehmia menossa laitumelle.

1.7.2011. 8. Paiva: Wigry - Stczuczyn. 116 km. Yht. 860 km.


Päivän reitti Sports-Trackerissa.

Lahdettiin etenemaan kohti Lomzaa.Sinne olisi matkaa noin 160 km, pitka matka mutta mahdollista myotatuulessa. Ajettiin aamulla tihkusateessa ja vauhtimme oli hyva. Paatettiin oikaista hiekkatieta pitkin. Sade oli kuitenkin pehmentanyt tien ajokelvottomaksi ja talutettiin pyoria 45 min kunnes paastiin taas asfalttitielle. Taluttaessa pyoria pyorat uppoivat vanteita myoten hiekkaan.
Pysahdyttiin Grajevuun syomaan ja tihkusade muuttui rankkasateeksi. Lahdettiin jatkamaan kun sade naytti heikkenevan. Sade yltyi kuitenkin taas ja erittain kovassa sivutuulessa ja sateessa pyoraileminen alkoi tuntua vaaralliselta joten paatettiin etsia Stczuczynin kylasta (kieli menee valilla aika solmuun kun yrittaa lukea tieviitoista kylien nimia). Paikallinen postikonttori toimi myos jonkinlaisena majatalona. Taalla on viisihuonetta ja ollaan ainoat vieraat. Nayttaa silta, ettei talla ole ollut ketaan pitkaan aikaan. Keitettiin juuri nuudeleita majatalon kaytavassa. Ulos ei paase, ulko-oven avaamiseen tarvittaisiin avain ja majatalon pitaja tulee takaisin vasta aamulla.
Paatiet ovat aika kamalia ajaa ja sivutiet kiemurtelevat aika paljon joten en enaa usko, etta ehdin Krakovaan neljassa paivassa. Lisaksi, sateen pitaisi jatkua viela ainakin muutaman paivan.

Iltapala majatalon kaytavassa.

30.6.2011. 7. Paiva: Meteliai - Wigry (Suwalki). 66 km. Yht. 744 km.

Päivän reitti Sports-Trackerissa.

Leirintaalueella nain uuden tavan tayttaa puhallettavaa makuualustaa: makuualustan venttiili auton pakoputkeen ja painetaan kaasua. Toivottavasti poikien makuualusta ei vuoda yon aikana.
Tanaan oli siis tarkoituus pitaa oikeasti kevyt paiva ja lahdettiin liikkeelle yhden jalkeen.Ostin viimeisilla lituillani kaksi pullaa Lazdijaista. Rajan jalkeen maisemat muuttuivat aika paljon. Pellot olivat todella laajoja ja kumpuilevia.
Wigry-jarvi oli taynna leirintaalueita ja valittiin yksi joka oli vanhan kirkon vieressa. Taalta on paatetita pitkin 550 km Krakovaan. Sivuteita pitkin saattaa tulla aika paljon kiemurtelulisaa. Onnistuisikohan se viidessa paivassa?

Pellot olivat valtavia ja maasto kumpuilevaa.

29.6.2011. 6. Paiva: Kaunas - Meteliai (Dusia jarvi) 86 km. Yht. 678 km.


Päivän reitti Sports-Trackeissa.

Kaunasista loytyi konditoria mista ostin muovipussillisen pullia evaaksi. Tarkoitus oli pitaa puolittainen lepopaiva ja polkea 80 km Dusia-jarvelle. Itse en ollut viela pitanyt ollenkaa lepopaivaa ja Richard oli polkenut kahtena edellisena paivana yhteensa 300 km.
Tama paiva ei kuitenkaan ollut mikaan kevyt. Lahdettiin Kaunasista yhden maissa ja ilma oli tuskaisen kuuma ja hiostava. Tie ei enaa ollut sellaista suoraa ja tasaista mita se on ollut koko alkumatkan, vaan alkoi olemaan paljon makisempaa. Paastiin kuitenkin perille Dusia-jarven rannalla sijaitsevalle leirintaalueelle ja kokattiin mehevat pastat. Huomenna on oikeasti pidettava kevyt paiva, poljetaan 50 km rajan toiselle puolelle Suwalkiin.

Soratieta.

Viro, Latvia, Liettua

28.6.2011 Päivä 5: Panevezys - Kaunas 118 km. Yht 592 km.

Paivan reitti Sports-Trackerissa

Ennen matkaa sain lainaksi Osmo Soininvaaran kirjan Fillarilla Tallinnasta Nizzaan aanikirjana ja latasin sen mp3-soittimelle. Osmo pyoraili muutama vuosi sitten kuukaudessa maantiepyoralla Tallinnasta Nizzaan ja reittini kulkee osittain samoja teita pitkin. Olenkin joka ilta kuunnellut mp3-soittimestani Osmon reittisuosituksia. Panevezysin ja Kaunasin valille han suositteli Nemez jokea pitkin kulkevaa pienempaa tieta. Kedainaissa tormasin Richardiin joka on pyorailemassa Tallinnasta Kroatiaan ja sielta kotiin Englantiin. Aikaa han katta tahan 3-4 kuukautta. Richardin matkaan voi tutustua taalla. Ajettiin yhdessa Kaunasiin ja ajetaan taalta ainakin pari paivaa samaa matkaa.

27.6.2011 Päivä 4: Iecava - Panevezys 106 km. Yht 474 km. 

Paivan reitti Sports-Trackerissa

Olin katsonut kartasta, etta Bauskan jalkeen voisin poiketa Via Balticalta ja ajaa pienempaa tieta pitkin Pasvalykseen. Tien pitaisi olla kartan mukaan suurimmaksi osaksi paallystetty. Latvian ja Liettuan rajan kohdalla tie naytti kartalla epailyttavan pienelta. Minua vastaan ajaneet Liettualaiset rekat vakuutti kuitenkin minut siita, etta tama tie vie Liettuaan. Tie muuttui soratieksi ja yha kapeammaksi kuten sen pitkikin kartan mukaan. Yhtakkia tie oli katkaistu vetamalla sen halki 2 metria syva oja ja ojan molemmille puolille oli kasattu penkereet. Tama oli ilmeisesti raja. Mihin oli muuten kaikki liikenne haipynyt?  Joo, ei ne rekat mennyt ainakaan tasta yli. Paatin kuitenkin yrittaa kantaa pyoran ja laukut ojan yli, eika se lopulta kovin vaikeata ollut. Epailytti kuitenkin, etta vieko tama tie nyt enaa mihinkaan. Muutaman kilometrin jalkeen tie muuttui kuitenkin aivan uudeksi asfalttitieksi. Tie osoittautui aivan mahtavaksi, siela asfaltti eika yhtaan liikeneetta ja aivan satumaisen kauniit maisemat; keltaisia rypsypeltoja, lehmia laiduntamassa ja mummoja lypsamassa lehmia kasin. Ja oli viela myotatuultakin. Pasvalyksen jalkeen palasin Via Balticille ja ajoin sita pitkin Panevezysiin. Via Baltica tuntui nyt entista tylsemmalta. Panevezysissa jouduin pyorimaan tunnin ennen kuin loysin hotellin missa oli tilaa minulle. Huomenna Kaunasiin, siella olisi kiva levata vahan, alkaa jalat olee vahan vasyneet.

Pullaa.

Tahan loppui Latvia .

26.6.2011 Päivä 3: Svetciems - Iecava 147 km. Yht 368 km. 

Paivan reitti Sports-Trackerissa

Olin tanaan liikkeella 7:30. Aamulla ei ollut paljon liikennetta eika ollut enaa vastatuulta. Matkalla Saulkrastiin tie meni valilla ihan rantaviivan vieresta ja siina olisi ollut hyvia bivy-paikkoja. Pysahdyin Saulkrastiin brunssille. Kahvilassa oli minun lisaksi nelja muuta asiakasta: kaksi maantiepyorailijaa ja kaksi retkipyorailijaa. Suklaakakkupalan voimalla lahdin jatkamaan Riikaan. Oli myotatuulta joten ajattein, etta ehka en jaakaan Riikaan vaan jatkan viela matkaa. 20 km ennen Riikaa lahdin ajamaan Riikaa ohittavaa tieta. Tama tie oli todella surkeassa kunnossa ja yhden kilomertin jalkeen puhkesi takarengas. Paikattuani renkaan kaannyin takaisin Riikaan vievalle tielle. Ajoin Riian lapi ja jatkoin kohti Bauskaa. Olisi ollut ihan mukava jaada Riikaan viettaa paivaa mutta kello oli vasta kaksi ja oli hyva myotatuuli eika minulla ole varaa hukata myotatuulisia paivia notkumalla terasseilla. Riian jalkeen tie muuttui huonommaksi, leveaa piennarta oli kylla viela mutta se ei ollut enaa paallystetty. Pian Kekavan jalkeen tie muuttui onneksi taas paremmaksi. Pysahdyin lopulta 17 km ennen Bauskaa pienelle takapihaleirinta-alueelle. Huomenna Panevezysiin ja sielta Kaunasiin. Kaunasissa aion kylla sitten pysahtya oluelle!

 

25.6.2011 Päivä 2: Pärnu - Svetciems 87 km. Yht 221 km.


Paivan reitti Sports-Trackerissa

Parnusta ostin Baltian tiekartan. En ollut ostanut karttaa Suomesta koska luulin, etta ne ovat taalla halvempia. Maksoi kuitenkin yhta paljon kuin akateemisessa kirjakaupassa. Jatkoin etelaan Riian maantieta pitkin. Kun olin pysahtynyt tien viereen paikallinen pyorailyjoukkue pyyhalsi ohi. Hemmetti. Heidan peesissa olisi ollut hyva polkea, no tuskin olisin kauan jaksanut heidan vauhdissa. Haademeesten kohdalla vaidoin Riian vanhalle maantielle, tata pitkin menee myos EuroVelo pyorailyreitti. Tama vahemman liikennoity ja kylien lapi meneva tie oli paljon mukavampi ajaa. Ylitin Viron ja Latvian valisen rajan Iklan ja Ainazin kohdalla. Taalla tie yhtyi taas Via Balticaan. Ajoin Salcgrivan ohi Svetciemsiin leirinta-alueelle. Leirinta-alueella on hienon nakoinen ravintola mutta siella juhlitaan haita enka usko, etta he haluavat pyorailyshortseissa pyorivaa pitkatukkaa juhliinsa joten paivalliseksi saan tyytya nuudeleihin. Tanaan tuli myos vastaan ensimmaiset retkipyorailijat, taisivat olla saksalaisia.

Viro

Päivä 1: Helsinki - Tallinn - Pärnu, 134 km. Yht 134 km.  (muokattu 28.6.2011)

Paivan reitti Sports-Trackerissa

Kovan merenkäynnin takia lautta oli vähän myöhässä. Klo 10:00 aloitin polkemisen Via Balticaa pitkin kohti Pärnuuta. Tie oli ihan hyvä pyöräillä; päällyste oli pääasiassa hyvä ja piennar leveä. Tallinnan ja Pärnun välinen pätkä on vaan tosi tylsä pyöräillä: tie on ihan luotisuora eivätkä maisemat paljon vaihdu. Tylsän tien lisäksi minulla oli vastatuulta koko matkan. Pidin lounastauon etapin puolessavälissä Marjamaalla ja olin perillä Pärnussa vähän ennen iltaseitsemää. Leirintäalueelle kaikki taitavat olla suomalaisia paria saksalaista lukuunottamatta. Kaikki leirintäalueen kyltit on suomeksi ja englanniksi, ei viroksi. Eksoottista ulkomaanmatkailua! Juuri kun olin saanut teltan pystytettyä alkoi satamaan.

Tämän päivän mittainen matka on ehkä vähän pitkä vastatuuleessa. Pitää katsoa millaisia etappeja poljen jatkossa. Toivottavasti tuulen suunta kääntyy.

Alkumatkalla näin noin kymmenen maantiepyöräilijää. Kaikki tervehtivät ja yksi olisi tarjonnut peesausta mutta pidin evästaukoa juuri silloin. Jopa yksi moottoripyöräilijä tervehti. Suomessa kukaan pyöräilijä ei ole ikinä tervehtinyt minua.

Huomenna Latviaan.

Lähtöä edeltävä ilta

Laukut on nyt pakttu ja huomenna aamulla on lähtö. Laukkujen yhteispaino on 23,5 kg. Huomenna iltapäivällä olisi tarkoitus olla Pärnussa. Sääennustus näyttää huomiselle puolipilvistä ja kohtalaista lounaistuulta, eli vastatuulta.

Minulla on matkalla mukana GPS-tallennin ja tarkoituksena on laittaa päivittäiset reittitiedot tähän blogiin. Olen kuitenkin täysin nettikahviloiden varassa, joten päivityksiä ei ehkä tule kovin tiheään tahtiin.